sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Tähtitanssija


Hommahuoneen värihaasteessa maaliskuun väreinä olivat vastavärit. Otin pienen vapauden tulkita tätä ohjetta, joten lilan vastavärinä toimiikin nyt keltaisen sijasta kulta.




Paidan ihanan printtipalan olen joskus saanut Suvitukselta yllärilahjana. (Kiitos vielä!) Kangas on Käpysen jerseytä, jonka sävy on orvokki. Suvitukselta olen vaihtarina saanut myös noiden leggareiden palat. Samaa harlekiiniruutua / salmiakkia meillä on ollut jo muissakin väreissä. Tykkään siitä kovasti! Mallailin samaan settiin (tai sitten vain pidettäväksi paidan kanssa) tuota aiemmin tekemääni kultaista tyllihametta.

Paidan koko on juuri sopiva. Leggarit ovat hieman leveät, mutta pianhan tuo neiti kasvaa.



Nämä tuntuivat olevan mieleiset, sillä ne pääsivät heti päälle!

Pääsiäisenä tuli ommeltua muuten paljon muutakin! Bloggailen niitäkin, kunhan vain ehdin.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Lähtisitkö silloin kanssani retkelle..?


Tällä hetkellä eväsretkelle evääksi otetaan kuumaa kaakaota ja pullaa, eikä niitä oikein tarkene jäädä loikoillen nauttimaan. Tällaisesta piknikpeitosta ei siis juuri nyt olisi oikein hyötyä. Postaanpa tämän viimekesäisen aherruksen nyt kuitenkin tänne - jos vaikka joku innostuu tällaista jo ensi kesää varten suunnittelemaan / tekemään.




Tämä aurinkoinen peitto ei kuitenkaan odottele meidän kesäisiä retkiämme, vaan tämä lähti toiseen osoitteeseen. Tein tämän peiton viime kesänä salaisessa ompeluvaihdossa. Ihan mieluusti olisin tämän kyllä itsellekin jättänyt...




Tällaisen pötkylän pistin siis pakettiin. Peittoon on ommeltu kiinni nauhat, joilla sen saa pistettyä kasaan.




Peiton tilkut on kasattu suureksi osaksi kierrätyskankaista. Täältä löytyy lapsuuden vanhoja lakanoita ja tyynyliinoja, kaverin mummon verhoja ja pöytäliinoja, lasten isomummon huivia, neidille ommeltujen mekkojen kangasjämiä jne.





Peiton tausta on vahakangasta. En löytänyt tarpeeksi leveää kerniä, joten se on ommeltu paloista. Saumat tiivistin jesarilla. Reunat kanttasin pinkillä kanttinauhalla.




Peiton värimaailma valikoitui salaisesta ystävästäni saatujen vihjeiden perusteella ja vähän arpapelilläkin (koska vihjeitä oli annettu lähinnä vaatemakua ajatellen). Ainakin tästä tuli tosi pirteä.




Tilkkujen sommitteluun otin mallia Pinterestistä löytyneestä kuvasta. Ihan ei humanistin matikkapää selvinnyt tästä ongelmitta, mutta vaikeuksien kautta voittoon... Tikkauksia tein pinkillä langalla.

Olisi tällainen ihana omalla pihalla ja omilla eväsretkilläkin! Kukas meille tällaisen tekisi? :D





perjantai 26. helmikuuta 2016

Pandasisko


Vuonna 2013 osallistuin hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa ompelimme pehmoleluja Lastenklinikan lapsille (osastolle 12). Eräs ompelemistani pehmoleluista oli Sydämellinen Panda (joka löytyy tästä postauksesta: *klik*). Panda pääsi ilahduttamaan pientä Neela-tyttöä ja on kulkenut hänen mukanaan jo pitkän aikaa ja monilla sairaalareissuilla. Vähän aikaa sitten sain kuitenkin surullisen viestin: Panda oli hävinnyt! Lupasin - totta kai - tehdä Neelalle uuden Pandan.



Äidin kanssa kävimme pohdintaa; yrittääkö kopioida vanha Panda vai tehdäkö suosiolla ihan erilainen. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon (eihän kopio ole ikinä ihan sama juttu). Niinpä Pandalle syntyikin tämä Pandasisko. (Yksi sisko on muuten jo syntynyt aiemmin. Sekin matkasi hyväntekeväisyyskampanjan tiimoilta sairaalaan, mutta en tiedä, ketä se on päässyt ilahduttamaan.)






Pandasisko on tehty samalla kaavalla kuin alkuperäinen Pandakin. Vartalon väri vain vaihtui turkoosista pinkkiin ja sydän pehmeäksi veloursydämeksi. Applikointi oli aika jännää, kun en ole sitä tehnyt ikuisuuksiin! Mutta onnistuihan se ihan hyvin kuitenkin.





Pandasisko on veikkansa tavoin täytetty pehmeällä pallokuituvanulla. Tämä on siis suloisen pehmeä rutisteltava. Toivottavasti tämä edes jotenkin kelpaa korvaamaan alkuperäisen Pandan ja tuo iloa ja turvaa Neelalle nyt ja pitkälle tulevaisuuteen.


Muoks. 4.3.2016

Pandasisko on päässyt perille. Sain tällaiset kuvat viestinä (ja luvan käyttää niitä blogissa). Uusi Pandasisko tuntuu kelpaavan kainaloon oikein hyvin. <3




torstai 25. helmikuuta 2016

Lumoava minttu


Hommahuoneen blogissa on kiva värihaaste, joka kestää koko vuoden. Helmikuun väreinä ovat pastellivärit. Jokin aika sitten en olisi voinut sietää pastelleja, mutta jotenkin niihin on jo siedättynyt. Minttu onkin jo ihan yksi lemppareistani.





Joskus Kangaskauppa Wexleriltä on tarttunut mukaan tuollainen musta pitsikoriste. Se on jo pitkään odottanut pääsyä mekkoon tai tunikaan. Viimein sain toteutettua tämänkin aikomuksen. Leggareihin laitoin toisen lahkeen Räsymattoa (vai Mummolan tuntua? mitä se nyt on..?) ja toisen mustaa trikoota. Tykkään!





Tunikassa (Ottobre 6/2009, Night Owl) on mielestäni pitsisomisteen ansiosta vähän sellaista Lumoan-mekon henkeä. Tunikan helmaan laitoin Karnaluksista ostettua mustaa pitsiä.





Tämä oli ainakin aluksi mieleinen tytöllekin. Voi toki olla, että tämänkin kanssa törmätään siihen, että tässä ei ole pinkkiä, lilaa tai kiiltävää... No, sitten pitää varmaan ottaa strassit käyttöön, ja pistää pitsin koloihin muutama timu kiiltelemään.
(Anteeksi rakeiset kuvat. Kännykällä, jonka salama ei toimi, ei oikein sisällä parempaan pysty...)

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

"Paras mekko ikinä!"


Pari viikkoa sitten nappasin äitipisteet kotiin! Ompelin tytölle Vimman pinkistä Letti-kankaasta mekon! Tämä oli juuri se kangas, josta tyttö vannotti minua ompelemaan heti, kun kangas vain kotiin tulee.





Ja kyllähän siitä tuli aika ihana! Kaavana tässä on Ottobren Peplum-tunika (1/2015), mutta pidensin vain helmaa aika reilusti. Tykkään tästä kaavasta tosi paljon!





Takakappaleeksi laitoin Käpysen pinkkiä trikoota. Takakappaleen olat on laskettu, joten ne näkyvät pienenä yksityiskohtana etupuolellakin.





Tämä Vimman kangas on ihanaa. Laatu tuntuu mukavan sileältä ja joustavalta. (Paljon paremmalta kuin se ensimmäinen erä, jossa oli luonnonvalkoinen pohja ja musta-harmaat - vai sinertävät? - letit.) Onhan tämä pinkki vähän överi omaan makuun, mutta neiti tykkää! Vai miltä vaikuttaa...?




"Kiitos äiti! Tää on ihanaihanaihana! Paras mekko ikinä!" Tätä ylitsepursuavaa hehkutusta seurasi vielä paljon pusuja, haleja ja pyörähtelyä. Nyt taisi äiti onnistua!