sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Nostalginen paluu alkulähteille




Tällä viikolla haastoimme kanssaompelijoitamme erilaisilla haasteilla. 
Suvitus (Suvituksen upea Nostalgia-ompelus löytyy täältä) haastoi minut tekemään jotain
NOSTALGISTA.

 
 Aihe tuotti päänvaivaa, sillä vaihtoehtoisia lähestymistapoja oli mielessä välillä liiankin paljon.
Erityisesti minua houkuttivat kauniit, vanhat paperinuket ja niiden vaatteet. Olisi voinut yrittää ommella jonkun niistä vaatteista tai piirtää paperinukke ja vaatteet tyynyyn.
Jossain vaiheeessa mietin tekeväni Pirpanalle jonkin sellaisen vaatteen, jota olen itse pienenä pitänyt.
Nostalgista olisi ollut myös käyttää mummin vanhoja pitsejä tai lapsuudenkodin verhoja.
Tämä saattaa siis toimia inspiraationa vielä joskus myöhemminkin!


Nostalgia löytyi kuitenkin lopulta ompelu-urani alkulähteiltä:






Reilun kolme vuotta sitten, kun Pirpana oli syntynyt, päätin ommella hänelle mekon. Siihen asti ompelukokomukseni rajoittui rättikässän pakollisiin räpellyksiin. Housutkin vein lyhennettäväksi anopille. Verhojen ompelusta puhumattakaan.
Mutta niin vain minä ompelin neidille mekon. Ensin harjoitusversion, sitten tuon takimmaisen pilkkumekon. Postaus mekoista löytyy täältä.
Nostalgiaa on siis
ompelu-urani ensimmäinen käyttämäni kaava.










Kaava on Ottobre 1/2007 liivimekon kaava.
Ja nyt täytyy kyllä antaa respectiä entiselle minälleni!
Ensimmäiseksi ompelukseksi tuo mekko on ihan uskomaton saavutus.
Käytössäni oli silloin vain halpa marketti-Eva. Huolittelut on siis tehty siksakilla, samoin volankien ja frillojen reunat!






Tässä uudessa, pinkissä versiossa (kangas ostettu joskus Eurokankaan palalaarista) ompelussa on ollut käytössä saumuri ja parempi ompelukone. Reunat on tehty saumurilla rullapäärmeellä. Mutta silti tässä oli melkoinen urakka. Eikä minulla ollu tällä kertaa edes pikkuista tuhisijaa liinassa ompelun aikana niin kuin silloin ensimmäisellä kerralla.
Mallissa on myös pienet hiuslaskokset edessä. Ihmeen hyvin ne olivat onnistuneet ensimmäiselläkin kerralla.








 Ensimmäisessä versiossa oli kuitenkin napit vain valeessa,
 ja varsinainen kiinnitys tapahtui piilossa olevilla neppareilla.
Tällä kertaa ompelin ihan oikeat napinlävet. Se onkin asia, jota en tällä uudella koneellani ollut ennen saanut onnistumaan. Mutta nyt oli pakko opetella, sillä annoin itse Murun & murmelin Heidille haasteen ommella jotain, josssa pitää olla napinläpi (ja käytetty kangastussia, mutta sen jätin nyt itse sujuvasti tekemättä). YouTube-videon opastuksella opin kuin opinkin tekemään koneen automaattisella napinläpitoiminnolla nuo napinlävet! 


Tämä nostalginen mekko lähtee lahjaksi Jässikän muskarikaverin 
tuoreelle pikkusiskolle. Toivottavasti on mieleinen.



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pinkkiä pakettiin




Sattuipa niin ihanasti, että pääsin taas hyvästä syystä Wexlerille
käymään läpi ihania puuvillakankaita. Sieltä tarttuikin mukaan viisi kaunista kangasta.
 
 
 
 


 
Nämä kauniit pinkin, valkoisen ja ruskean sävyiset kankaat pääsivät 
sulostuttamaan pientä tilkkupeittoa.
 
 
 
 
 

Tai oikeastaanhan tästä ei tullut ihan pieni. En muistanut mitata peittoa, mutta veikkaan tämän vastaavan kooltaan ainakin kahta nuppupeittoa. Neliötilkut olivat leikattaessa n. 16 x 16 cm, joten mitähän tuon koko peiton lopullinen koko sitten olisi?
Passaa siis mainiosti myös köllöttelyalustaksi.
 
 
 
 
 


Peiton taustana on Majapuun puuvillaneulosta (josta ajatus tilkkujen väriin lähtikin).
Välissä on vielä fleece. Käänsin neuloksen reunat oikealle puolelle, niin erillistä kanttausta ei enää tarvittu.
 
 
 
 



Mutta ei, tämäkään peitto ei päässyt piristämään meidän sisustustamme, 
vaan tämä annettiin lahjaksi opettajakollegalle, joka sai äskettäin pienen tyttären.
Tämän peiton myötä NuppuNeula & koko opettajakunta onnittelevat
koko perhettä!
 
 
 
Ps. Lukijamäärä on ylittänyt huimat 300 lukijaa! Nöyrä kiitos ja kumarrus!
Lupaan palata muistamisen (arvonnan?) merkeissä asiaan heti kesän alussa, 
sillä nyt alkavat painaa jo töiden kevätkiireet päälle. 
Hyviä arvontaideoita otetaan vastaan...  :)
 
 
 
 

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Keltainen tanssihame




Huhtikuussa meillä on ompeluryhmässä myös värihaaste. Ensimmäinen viikko (punainen väri) minulta jäi Pandapeli-kiireiden takia väliin, mutta toisen viikon väri sattuikin osuvasti:
KELTAINEN







Muskarin kevätjuhlaa vietettiin pääsiäisteemalla ja Pirpanan ryhmän piti pukeutua tipuiksi.
Neiti ilmoitti kuitenkin topakasti, että hän ei mikään tipu halua olla. Piti siis turvautua kaikkia tyydyttävään kompromissiratkaisuun.





Tein neidille yksinkertaisen kellohameen Eurokankaan pilkkupuuvillasta. Vyötäröllä on Majapuun tukevaa raitaresoria ja helmassa satiinikanttinauhaa.
Hameen alla on kaikissa kuvissa viime keväänä tekemäni tyllihame.





Hameen seuraksi tuunasin valkoista paitaa (jonka Suvitus meille kerran ompeli)
hamekankaasta tehdyillä kukkasilla. Kukkien keskellä on Karnaluksista ostetut timanttinapit.






Ihan nätti kokonaisuus tästä minun mielestäni tuli.







Ja mikä tärkeintä, nämä kelpasivat Pirpanalle!
Pitää vain osata markkinoida oikein: 
Tämä on tanssihame (ei kellohame) ja
paidassa on nimenomaan timanttikukkia!




Jässikän piti olla esityksessä noita. Kaapista löytyi ostohousut ja noidanhattu. Viime syksynä tehty taikurinviitta sai toimia myös noidanviittana. Huomasin kuitenkin, että pojalla ei ole yhtään mustaa paitaa, joten sellaisen surautin (omasta vanhasta hupparistani) pikaisesti illalla. 
Noitapoika oli tyytyväinen.






Asut olisivat siis olleet kohdallaan, mutta kuinkas sitten kävikään...
No, eiköhän näille käyttöä löydy silti.






Tässä nauratti kovasti, 
kun teki äiskän valokuvaushommasta miltei mahdotonta.

Vielä sellainen tiedotus kaikille lukijoille, että Viljamin Puodin ompelukilpailun 
äänestys on käynnistynyt ja se kestää 24.4. asti.
Ompelemani Pandapeli kilpailee siellä numerolla 14.
Äänestämään pääset tätä kuvaa klikkaamalla: 


http://www.viljaminpuoti.fi/lomake.html?id=22



Tekstihuppari




Perjantai-illan ompeluhaasteena oli ommella jotakin, johon tulee tekstiä.
Veiviajan puitteissa tämä ei valmistunut, mutta kaiken vastustuksen jälkeen sain tämän tänään valmiiksi.





Tämänkertaisessa veivissä tein siis tämän hupparin. Leggarit tein eräänä perjantaina siinä ompeluhaasteessa, jossa piti tehdä jotain sellaista jota ei ole ennen tehnyt.


Huppari on tehty Wexlerin ohuesta, pehmeästä ja lähes joustamattomasta collarista.
Hupussa ja taskuissa on käytetty Kortteli-trikoota, siis samaa kuin leggareissa.




 Hupparin kaavana on Linnelin MIW. Helmaosan kanssa hieman pähkäilin, ja lopulta päädyin laittamaan helmaan tiukan, mustan resorin. Hihansuissa on myös mustaa resoria.


Taskujen kanssa painiskelin myös pitkään. Tiesin, että niitä jäisin kuitenkin myöhemmin kaipaamaan, jos en niitä heti tekisi. Tein tähän sitten sivusaumaan tulevat taskut.






 Ei nyt mennyt ihan ilman kommervenkkejä, mutta taskut siinä nyt kuitenkin on. Voi olla, että niitä pitää vielä myöhemmin jotenkin modata.

Mutta missäs se teksti oikein luuraa?
Aluksi suunnittelin tekeväni tekstin paidan rintamukseen, mutta teksti päätyikin selkään.



 


Tekstin inspiraationa ovat eräät oppilaat, jotka ovat nimenneet minut McMaraksi. 
Ajattelinpa siis yllättää oppilaat ja käyttää hupparissa heidän antamaansa nimitystä.






Tekstin kirjoitin ensin kuvankäsittelyohjelmalla parilla graffifontilla. Sitten tulostin tekstin tavalliselle paperille. Paperi nuppareilla kiinni kankaaseen teksti alaspäin (paidan sisällä oli muovitettu pahvi) ja kastelin/hankasin paperia nurjalta puolelta tinneriin kastetulla pumpulipuikolla. Siirtämisen vaikutusta saisi tehostettua, jos paperia hinkkaisi esim. lusikalla.
Kuvassa näkyy, minkä verran teksti näkyi siirtämisen jälkeen.


Teksti ei kuitenkaan näkynyt kovin selvästi (eikä systeemi varmastikaan ole vedenpitävä - siis niin kuin kirjaimellisesti), joten vahvistin tekstin kangastussilla.






Viime hetken twistinä oli ottaa teksti kotimaisesta kirjallisuudesta. Tämä idea ei nyt oikein taipunut siihen mitenkään, mutta lupaan opettaa sitä kotimaista kirjallisuutta tämä päälläni!


 

torstai 10. huhtikuuta 2014

Samistelukekkerit




Pandapeli-postauksessa vilahtivatkin jo muksujen uudet paidat.
 Lapset olivat innoissaan, kun pelin hahmoja löytyi myös uusista vaatteista.
Pelissä on kohta tästä sirkuspingviinistäkin: "Sirkuspingviini jekuttaa muita niin, että saat seuraavalla heittokierroksella nopan silmäluvun x 2" 
Jekkuileva pingviini koristaa myös paidan rintamusta.



 
 
Kangas on suloista Viljamin Puodin Hattarakekkerit-trikoota,
vaaleanpunainen trikoo on löytö kirpparilta. Resorin väri on kaiketi hiekka, mutta en millään muista, mistä olen sen joskus tilannut. 
Mutta tuo pitsi. <3 Se on niin ihanaa. Ostin sitä Karnaluksista 10 metrin mytyn, ja nyt jo harmittelen, ettei minulla ole sitä enempää eikä muissa väreissä kuin valkoinen ja musta.
Pitsin tekee erikoiseksi se, että toisessa reunassa on kumilankaa, joka rypyttää pitsiä. 
Niinpä se sopii myös saumoihin, joihin tulee vähän venytystä. 




Pirpanan tunika on leikelty melko vapaalla kädellä. 
Helmaan laitoin kuminauharypytyksen, mutta harkinnassa on, ottaisinko sen kuitenkin pois...
 
 
Jässikälle surautin paidan mintuista kekkereistä.
 
 
 
 
 
 
 
Teepparin kaavana on Sulo (Ottobre 3/2010).
Toinen hiha on paikallisesta ostettua mustaa trikoota, toinen Käpysen minttua jerseytä.
Resori on uutta, leveäraitaista resoria Käpyseltä.
 
 
 
 
 
 
 
 

Näissä vaatteissa oli tarkoitus ottaa valokuvatkin.
Jässikkä kyllä jekutti (vai puhui totta?), että heillä olisi kuitenkin ollut hupparit päällä ja irvistykset naamalla.
Jännityksellä siis odottelen, millaiset kuvat sieltä on tulossa.



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Pandan tie sydämeen





Viljamin Puodin ihana Panda pääsi seikkailemaan 
ommeltuun lautapeliin.

muoks. Tämä Pandapeli oli  Viljamin Puodin ompelukisan äänestyksessä 
ja sai sarjassaan suurimman äänimäärän.
Tuhannet kiitokset äänestäjille. <3
 


Olin suunnitellut jo ennen joulua, että ompelisin lapsille lahjaksi lautapelin.
Aloittaminen venyi ja venyi, suunnitelmakin muuttui moneen kertaan, mutta lopulta tämä lopullinen idea alkoi muotoutua. Mitään ompeluprojektia en ole näin pitkään ja hartaasti suunnitellut ja ommellut.





 Heti tässä välissä haluan myös kiittää ihania kanssaompelijoita, joita ilman tämä projekti ei olisi onnistunut. Ystävälliset naiset lähettelivät postitse ja kiikuttivat Tallinnan asti minulle tilkkuja ja nappeja. Pari heistä  on myös toiminut virtuaalisena mietintäapuna. Kiitokset myös kotiväelle ideointiavusta ja kärsivällisyydestä.
 Kiitos teille kaikille! <3 
Muksut ovat kovasti innostuneet lautapeleistä, joten mitäpä ompelija voi muutakaan tehdä, 
kuin ommella sellaisen itse!
Tätä pelataan siis ihan perinteisesti: Panda-kuva toimii lähtöpaikkana, maali on sydämessä. Eteneminen tapahtuu noppaa heittämällä. Värillisissä ympyröissä on tapahtumia erillisen ohjeen mukaan.




 Peli on koottu Wexlerin salmiakkipuuvillalle. 
Taustakankaana on lilaa fleeceä ja peli on kantattu ympäriinsä mintunvärisellä kanttinauhalla.
 Kuviotilkut ovat Viljamin kuoseista, muut tilkut pitkälti Wexleriltä ja osa tilkkulaatikosta.
Kaikki kuviot on kiinnitetty pohjakankaaseen tikkaamalla suoralla ompeleella.






Värittömät ympyrät on "leimattu" kertakäyttömukin pohjalla & leimasinvärillä.
Numerot on piirretty kangastussilla sabluunan läpi. Myös joitakin yksityiskohtia on tehty kangastussilla. Värilliset kangasympyrät on tikattu kiinni mustalla langalla.





 Viljamin Puudeli on piiloutunut kukkapellolle.
Kukkapellossa on tikattuja kukkia, kankaasta tehtyjä kolmiulotteisia kukkia ja 
virkattuja kukkia. Keskustoina on erilaisia nappeja.





Pelinappuloina toimivat Viljamin Puodin napit, jotka on ommeltu fleecestä (samaa kuin taustakangas) tehtyihin, vanutäytteisiin pyörylöihin.
Pelinappuloille ompelin myös pienen, vuoritetun pussukan Viljamin Puodin 
Hattarakekkerit-kankaasta ja Wexlerin pinkistä salmiakkipuuvillasta.


Ja pitäähän pelissä olla myös noppa!
Eikä meille kelvannut mikään tavallinen, pikkuinen noppa.
Ompelin siis tällaisen aika ison ja pehmeän nopan.




Nopan kankaat ovat puuvillaa, sisällä vaahtomuovikuutio ja
silmäluvut on tehty glitterkalvosta. 




Tapahtumaohjeet on tulostettu kahdelle paperille, jotka on liimattu yhteen.
(Laminointi tapahtuu myöhemmin. Tosin tuntuvat säännöt olevan tuolla jo ihan hyvin hallussa, joten kohtahan tuo lappu on ihan turha. )





Peli tuntuu olevan ihan hitti! Pelailu on nytkin käynnissä.
 (Ja kyllä, tein aamulla lapsille Hattarakekkereistä paidat. Niistä vaikka sitten seuraavassa postauksessa.)

Ideoita olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta kangastila (ja aika) on rajallinen.
Tällä ideallahan saisi kaikista tilkuistakin aikaan vaikka minkälaisia seikkailuita!
Mietipä, mitä kaikkia hahmoja ja tapahtumia sinunkin tilkkulaatikkosi aarteista saisi aikaan! 
Lopuksi vielä pahoittelut blogin hiljaiselosta. Blogin 2-vuotissynttäritkin ehtivät jo viime kuussa hujahtaa ohi, mutta jos juhlinnan aika koittaisi sitten, kun tuo maaginen 300 lukijaa (vain kolme puuttuu...) pamahtaa rikki. 
Mukavaa & pelirikasta kevättä kaikille!